Aina välillä tulee mieleen, että olisinpa kirjoittanut tuonkin muistiin. Tähän apuna on kynä ja paperi/muistikirja, mutta nykyään käytetään enemmän erilaisia muistiinpanosovelluksia, mutta ongelmaksi tulee tietysti se, että kyseisen sovelluksen pitää olla aina auki, jotta sitä käyttää. Netti on pullollaan erilaisia ja erityyppisiä sovelluksia tähän tarkoitukseen ja ongelmaksi tulee hyvin nopeasti valikoiman runsaus ja erilaisuus jopa Linuxille. Tähän löytyy ratkaisu vain rohkeasti kokeilemalla. Muistiinpantu asia on monesti kuitenkin hyvin oleellinen apuväline.

Olen omalta osaltani kulkenut tämän hyvin tuskaisan polun ja vaikka jokaisessa muistiinpanotyypissä on omat hyvät puolensa, ratkaisu löytyi periaatteessa subjektiivisesti huonojen puolien vähyyden ja kompromissin minimoinnin kautta. Muistiinpanosovellukset voidaan jakaa periaatteessa neljään luokkaan: muistilaput, hierarkkiset muistiinpanot, markdown-muistiinpanot ja jotain aivan muuta. Kokkeilin aikanaan näitä kaikkia ja päädyin itse hierarkkiseen sovellukseen.

Muistiinpanosovellusten käyttötapoja on kaksi, joko käytät sovellusta nettiselaimellasi tiedon ollessa palveluntarjoajan serverillä tai sitten käytät sovellusta suoraan työpöydälläsi erillisellä sovelluksella tiedon tallentuessa palveluntarjoajan serverille, omalle koneelleesi tai sitten haluamaasi pilvipalveluun. Osa ohjelmista on ilmaisia, osa maksullisia ja osa tarjoaa vain ilmaisen tutustumisajan, jonka jälkeen käyttö muuttuu maksulliseksi tai sitten sovelluksella on rajattu ilmaisversio, jolla yleensä ei tee mitään, sillä tallennettavan tiedon määrä tai ominaisuudet on rajattu tavalla tai toisella. Mikäli käyttäjä haluaa käyttää muistiinpanojärjestelmäänsä myös kännykkänsä kautta, kannattaa tarjontaan tutustua huolellisemmin, sillä läheskään kaikki sovellukset eivät tarjoa tätä mahdollisuutta.

Iso osa Linux-käyttäjistä arvostaa omaa yksityisyyttään ja haluaa tiedon tallentuvan omalle kovalevylle ja olen viime aikoina päätynyt samaan johtopäätelmään seurattuani isojen ja vähän pienempien toimijoiden toimintapoltiikan muuttumista. Tästä hyvänä esimerkkinä ovat edelleen Microsoft ja Google, jotka vakoilevat käyttäjiä sen minkä ehtivät ja kohdistavat heihin pakkomainontaa yms. ei-niin-toivottuja toimenpiteitä, ja etenkin Microsoftilla on taipumus tietää, mitä käyttäjät haluavat ja mikä heille on hyväksi. Valitettavasti amerikkalainen talouden ja tuottojen viitoittama sanelupolitiikka ei toimi yleismaailmallisesti. Jos tämä viimeistä lausetta sovelletaan muistiinpano-ohjelmiin, niin on nähty ja tullaan näkemään sitä, että joku isompi toimija ostaa pienemmän toimijan, jolloin esim. ennen maksuton sovellus muuttuukin maksulliseksi ja silloin harmittaa, jos omat muistiinpanot ja tekstit kooltaan 8 miljoonaa gigatavua jäävätkin maksumuurin taakse.

Päädyin vuosi sitten pitkien kokeilujen jälkeen hierarkkisia muistiinpanoja käyttävään Notion-nimiseen palveluun, joka tallentaa tiedon omalle palvelimelleen ja sovellusta käytetään nettiselaimen kautta. En käytä kännykkääni muistiinpanojen tekemiseen, joten kännykkäsovelluksen löytyminen ei ollut ratkaiseva tekijä ja samaten tietojen synkkaaminen eri tietokoneiden välillä ei ollut valintaperuste, eli silloin minulle oli aivan sama, mihin tiedot tallentuivat, vaikka onhan se kiva, kun tiedot ovat helposti käytössä missä ikinä haluaa sovellustaan käyttää. Mutta viime aikoina olen alkanut miettiä omien tietojeni omavaraisuutta tarkemmin, enkä halua missään vaiheessa joutua tilanteeseen, jossa olenkin yhtäkkiä ongelmissa palveluntarjoajan politiikan muutoksista johtuen ja näin ollen vietin viikko sitten useamman päivän tutustuen taas kerran netin tarjontaan. (Kuvat: Pixabay)

Muistilaput/dokumentit

Ruudulla killuvat ja elämää häiritsevät muistilaput ovat hyviä työvälineitä kaikkinaisen kertakäyttöisen pikatiedon tallentamiseen. Niillä ei vaan ole mitään suurempaa merkitystä muistiinpanojen käytettävyydellä myöhemmin ja suuresta muistiinpanomäärästä tulee hyvin pian melkoinen sotku. Dokumenttien laatiminen esim. MS Wordilla tai Libreofficella muodostuu sekin hyvin raskaaksi ja muistiinpanojen hyödyntäminen on suhteellisen raskasta ja vaikeaa etenkin kun muistiinpanoja alkaa kertyä paljon.

Hierarkiset sovellukset

Hierarkkiset sovellukset hyödyntävät selkeää otsikkotason kansiorakennetta, jossa muistiinpanoja voi tallentaa selkeään kansionäkymään eri tasoille. Kansioita auki klikkaamalla saat halutun muistiinpanon nopeasti auki ja voit tallentaa lisää tietoa haluamaasi kohtaan. Käyttämäni selainpohjainen Notion kuuluu tämän kategorian alle ja muita hyviä ja käyttökelpoisia ovat mm. Anytype, AppFlowy ja Joplin. jotka Notionia lukuunottamatta toimivat työpöytäsovelluksena ja tallentavat tiedon valitsemaasi paikkaan ml. oma kovalevy, vaikka ne tarjoavatkin vaihtoehtoisina tallennuspaikkoina myös palveluntarjoajan pilven tai erillisen, käyttämäsi pilvipalvelun. Anytype on uusi toimija markkinoilla, mutta sovellus on varsin käyttökelpoinen kehitysversioksi ja paranee koko ajan. Jokainen mainitsemani muistiinpano sovellus on monipuolinen ja toimiva, joten niitä kannattaa kokeilla.

Notion on toistaiseksi ilmainen yksityiskäytössä ja ilman käyttörajoituksia. Appflowy ja Joplin ovat ilmaisia. Notionin iso etu omasta mielestäni näihin kahteen muuhun verrattuna on se, että muistiinpanoon voi liittää nettisivun sisällön copy/pastettuna ja sisältö toistuu moitteetta linkkeineen.

Outliner-sovellukset

Outliner-sovellukset ovat vähän erilaisia normaaliin totuttuun verrattuna. Niissä kansiorakenne on yleensä normaali, eli samanlainen kuin hierarkisissa sovelluksissa, mutta muistiinpanot ovat ranskalaisia viivoja, eli nodeja, joita voi avata ja sulkea näkyvistä mielensä mukaan. Taulukkojen, tietokantojen yms. tekeminen onnistuu hyvin ja tietoa voi sortata halujensa mukaan. Itse en välitä tästä tyypistä, sillä esim. kirjoittaessa jokainen kappale muodostuu hyvin herkästi omaksi nodekseen.

Esimerkkeinä outliner-sovelluksista ovat mm. Tana, Logseq ja Workflowy ja kaksi ensimmäistä ovat ilmaisia, mutta Workflowy on ilmaisversiona todella rajoitettu. Kaikilla on oma työpöytäsovelluksensa, mutta Tana ei tue ainakaan vielä toistaiseksi paikallista tallennusta. Tanaan ja Loqseqiin löytyy netistä ohjeita todella hyvin ja kummallakin on oma kannattajakuntansa ja näistä vaihtoehdoista itse olen käyttänyt Tanaa kaikein mieluiten, sillä Logseqillä on vähän erilainen logiikka toiminnassaan ja Workflowyn ilmaisversion rajoittuneisuus on rajannut sen itselläni pois vaihtoehdoista.

Markdown-sovellukset

Markdown-sovelluksissa teksti kirjoitetaan markdownilla tekstin muotoilun toistuessa kirjoitusnäkymässä koodina ja kirjoitustilan rinnakkaisessa ikkunassa kirjoituksen näkee sellaisena, kuin se netissä toistuisi. Itse en tästä tyylistä juurikaan välitä, sillä en ole omalla kohdallani löytänyt tarvetta kirjoittaa tällä tyylillä. Tässä on kuitenkin puolensa, sillä moni netin ohjesivu on kirjoitettu markdownilla, joten tekstiä julkaistessa oma teksti tarvitsee vain siirtää suoraan nettisivulle ja se on siellä muotoiluineen heti käyttövalmiina.

Esimerkkejä markdown-editoreista ovat Obsidian ja QOwnNotes, jotka molemmat ovat täysin ilmaisia ja datan voit tallentaa omalle koneellesi. Obsidianiin on tarjolla lukematon määrä lisäosia, joilla voi kasvattaa muistiinpano ohjelman toimivuutta melkein mielin määrin ja Youtubesta on löydettävissä Obsidianiin ohjeita todella runsaasti. QOwnNotes on nimeltään vähän erikoinen, mutta se on aivan toimiva sovellus siinä missä Obsidiankin, joskin Obsidian on moniulotteisempi kuin QOwnNotes esimerkiksi muistiinpanojen kytkösten visuaalisen esittämisen suhteen.

Canvas-sovellukset

Canvas-sovellukset ovat aivan oma lukunsa muistiinpanosovellusten joukossa, sillä niissä perustetaan muistikirjan sijaan valkotaulu, jonne käyttäjä voi perustaa erilaisia tietolaatikoita, kirjoittaa tekstiä tai perustaa uusia valkotauluja, joita voi linkittää keskenään. Omalla kohdallani tällainen tyyli ei todellakaan toimi, mutta canvas-sovellukset ovat varsin päteviä apuvälineitä esimerkiksi erilaisten prosessien suunnittelussa, joissa on hyvä hahmottaa kokonaisuutta visuaalisesti.

Hyviä esimerkkejä canvas-sovelluksista ovat mm. Heptabase ja Scrintal, jotka kummatkin ovat valitettavasti maksullisia kokeilujakson jälkeen. Vuosi sitten Heptabasen hinta oli jotain 80-90 €/v ja Scrintalin hinta oli n. 50 €/v, joskaan kumpikaan hinta ei kaada maata, jos sovelluksesta on oikeasti hyötyä käyttäjän elämässä.

Jotain aivan muuta

Linux-käyttäjät elävät käytännössä Unix-maailmassa ja Unix-maailmaan kuuluu olennaisesti nimi Emacs ja tähän nimeen alkava Linux-käyttäjä tulee törmäämään vääjäämättä. Emacs julkaistiin ensimmäisen kerran 1976, minkä jälkeen sitä on kehitetty usean tahon toimesta aina vain toimivammaksi ympäristöksi. Itse tutustuin Emacsiin ensimmäisen kerran 1990-luvun puolessa välissä tekussa ollessani, missä sitä käytettiin sähköpostien lukemisessa ja lähettämisessä. Emacs on kuitenkin toimintaympäristönä huomattavan laaja ja monipuolinen, mutta sen ainoa haittapuoli on merkkipohjaisuus, eli heikko visuaalisuus, mikä aiheuttaa hienoisia rajoitteita nykyiseen hiirellä klikkailumentaliteettiin tottuneille. Emacsilla voi kuitenkin kirjoittaa koodia, romaaneja tai mitä itse haluaa, ja itse kirjoitan tätä blogitekstiä parhaillaan Emacsissa.

Aloin tutustua tarkoituksella Emacsiin kolmisen päivää sitten ja kunhan pääsee ensijärkytyksen yli ilman psyykkisiä vaurioita, niin Emacsiin alkaa tottua yllättävän nopeasti. Emacs on periaatteessa outliner-sovellus, jossa on useita kirjoitusmoodeja, joista kaksi suosituinta on ns. org mode ja Org Roam -mode, joista org mode on kirjoittamiseen tarkoitettuja org roam on enemmän muistikirjasovelluksen omainen ympäristö. Kumpikin näistä ympäristöistä toimii mutkattomasti ja nopeasti, ja mikä parasta, jos perustat tiedoston päätteellä .org tai .md, osaa sovellus itse päätellä sen, onko kirjoituksesti puhdasta kirjoittamista (.org) vai haluatko kirjoittaa suoraan markdownilla (.md). Emacs hallitsee kaiken sen, minkä parhaimmatkin muistiinpanosovellukset, mutta logiikka on vähän erilainen.

Suurin kynnys Emacsin käyttämisen aloittamiselle on se, että Emacs toimii hyvin pitkälti näppäimistön avulla hiiren jäädessä täysin sivuosarooliin. Näppäinyhdistelmät ovat muotoutuneet jo aikojen alussa ja esimerkiksi Windows-maailmassa tutut yhdistelmät kuten Ctrl-c, Ctrl-x ja Ctrl-v eivät toimi Emacsissa. Emacsia ei myöskään käytetä kännykällä.

Emacs tallentaa kaiken käyttäjän omalle kiintolevylle, joten tietojen yksityisyys on niin hyvä kuin mitä käyttäjä haluaa. Tietojen varmistustallennus on käyttäjän omalla vastuulla ja tiedot voi halutessaan synkata eri laitteiden välillä esim. rsync-komennon avulla, joka tekee tietojen varmistustallennusta ja synkkausta niin usein kuin käyttäjä haluaa. Käyttäjän kirjoitukset siirtyvät myös pilveen rsyncin avulla suhteellisen kivuttomasti, joten rsync-komennon käyttö on syytä opetella jo Linux-taipaleen alkumetreillä. Emacsin suurimpana etuna näen sen, ettei sen kehitys historiastaan ja suuresta käyttäjäkunnastaan johtuen lopu ihan lähivuosina ja toisekseen sen, ettei mikään yhtiö tule ostamaan sitä eikä se näin ollen muutu maksulliseksikaan missään vaiheessa.

Lopuksi

Kun käyttäjä alkaa plarata nettiä ja Youtubea tutustuakseen muistiinpanosovelluksiin, vastaan tulee hyvin usein termit Second brain ja Personal Knowledge Management (PKM). Ne tarkoittavat sitä, että käyttäjä ylläpitää elämäänsä muistiinpanosovelluksessa ja tekee ikään kuin digitaalista bullet journalingia todo-listoineen, kalentereineen yms. Muilla mainitsimillani sovellustyypeillä tämä onnistuu mainiosti, mutta canvas-sovellukset ovat tähän vähän jäykkiä.