Osat 1-8 ovat antaneet sinulle nopeat perusteet Linuxin käytön aloittamiselle ja näiden osien lukemisen jälkeen tiedät linux-maailmasta enemmän kuin minä aikanaan aloittaessani. Linuxissa on edelleenkin omat haasteensa, mutta kehitys kehittyy silläkin saralla, joten ongelmat muuttuvat pienemmiksi koko ajan. Se ei tietenkään poista faktaa, että ongelma on edelleenkin ongelma, mutta sen ongelman häiritsevyys vähenee koko ajan. (Kuvat: Pixabay)
Kirjoitin osiot tarkoituksella vähän ylimalkaisesti, sillä Linuxin opettelu vaatii paljon omaa panosta ja oma-aloitteisuutta. Linux-maailma on kuitenkin pääosin erilainen kuin Windows- tai Mac-maailma ja joudutkin opettelemaan välillä aivan uuden filosofian uuden käyttöjärjestelmäsi kanssa. Kirjoitusteni perusteella pääset kuitenkin helpommin liikkeelle verrattuna yksin aloittamiseen ja tiedon etsiminen on sinulle helpompaa. En väitä, että Linuxin käytön aloittaminen on helppoa, sillä kaikki on käytännössä kiinni sinusta ja motivaatiostasi, joskin iso osa suosituimmista distroista on tehnyt aloittamisen mahdollisimman helpoksi alentaen kynnystä aloittaa Linuxin päivittäinen käyttö. Eri distroja kannattaa kokeilla live-cd:n/usb:n avulla ennen kiinteää asennusta ja miettiä samalla, mitä uudelta käyttöjärjestelmältään hakee. Minkä distron sitten valitsetkaan, sinulta vaaditaan sen jälkeen pitkäjänteisyyttä oppiaksesi uusia asioita ja ohjelmoidaksesi aivojasi uudelleen uusiin toimintatapoihin oppimisen nopeutuessa melkoisesti alkutahmeuden jälkeen.
Youtube ja erilaiset nettisivut ovat arvokas tiedonlähde niin aloittelijalle kuin kokeneemmallekin käyttäjälle. Ensi alkuun kannattaa katsella valitsemasi distron asennusvideoita ja sen jälkeen on hyvä tutustua valitsemasi distron ominaisuuksiin videoiden välityksellä. Distrohopping on ilmiö, jossa käyttäjä käyttää valitsemaansa distroa pari, kolme kuukautta ja vaihtaa sen jälkeen toiseen distroon, ja tein tätä itsekin aikanaan paljon. Siitä ei oman näkemykseni mukaan ole juurikaan käytännön hyötyä, sillä työpöytäympäristö on se, joka omalla kohdallani ratkaisee käytön mukavuuden ja niin KDE, Gnome kuin muutkin työpöytäympäristöt ovat samat kaikilla. Totta kai jokaisen distron välillä on omat pienet tai suuret eronsa, mutta itse arvostan käytön helppoutta ja järjestelmän toimintavarmuutta, joten olen päätynyt Fedoraan ja Debianiin, enkä omalla kohdallani näe enää syytä distrohoppailla ja se vähä mitä toisia distroja kokeilen, tapahtuu virtuaalikoneessa ja yleensä kokeilemani distron keskimääräinen elinikä on noin tunnin.
Windows- tai Mac-maailmasta tulevalle Linux-maailma on ensi alkuun outo, mutta perusteet ja toimintalogiikan oppii kyllä nopeasti, eikä se ole este käyttöjärjestelmän vaihtamiselle. On joitain jakeluja, jotka pyrkivät tekemään käyttöliittymästään tai ennemminkin työpöydästään hyvin Windows- tai Mac-tyyppisen siirtymän helpottamiseksi, mutta se ei poista faktaa, että taustalla pyörii Linux omine filosofioineen.
Aina välillä törmää väitteisiin, että joku distro – tai käyttöjärjestelmä ylipäätään – on parempi kuin toinen ja joskus tämä voi pitää paikkansakin, mutta yleensä paremmuuden ratkaisee tarkoitettu käyttökohde. Ohjelmoija tai vastaava voi käyttää Archia sen ajantasaisuuden vuoksi, mutta toinen ei taas halua mitään muuta kuin käyttövarmuutta pitkäksi aikaa ja valitsee näin esimerkiksi Ubuntun LTS-version tai hitaasti päivittyvän Debianin. Serverikäytössä Arch ei välttämättä ole paras vaihtoehto, kun taas Ubuntun serveriversio on onnen omiaan yrityksen tai kodin serverin pyörittämiseen. Näin ollen objektiivisesti ja ultimaattisesti parasta distroa ei ole ja esimerkiksi omalla kohdallani itselleni paras distro on se, jota käytän ja jonka pariin palaan päivä toisensa jälkeen.
Vastaa