Asiaa Linuxista

KDE, Gnome, Xfce ja Cinnamon ovat Linux-maailman yleisimmät työpöytäympäristöt. Kaksi ensimmäistä tunnettiin aikanaan varsinaisina resurssisyöppöinä, mutta nyttemmin nekin ovat virtaviivaistuneet samalla kun nykykoneiden tehot ovat parantuneet. Xfce on näistä kolmesta se, jota suositellaan vanhempiin ja heikkotehoisempiin koneisiin, mutta KDE ja Gnome toimivat hyvin jo 8 Gt keskusmuistilla, eikä tietokoneen tarvitse olla aivan uusinta uutta kuitenkaan. Cinnamon on aika lähellä Xfce:n muistikulutusta ollen aivan hitusen resurssisyöpömpi kuin Xfce. Nyttemmin on tullut uusi tulokas työpöytäympäristöjen joukkoon eli Cosmic, joka on Pop!_OS:n kehittäjän System76:n käsialaa ja se on oman vähäisen kokemukseni perusteella varsin näpsäkkä toiminnaltaan.

KDE

KDE on näistä vaihtoehdoista lähinnä Windowsia ja sen saa säädettyä muistuttamaan Windowsia, Macia, Gnomea tai käyttöliittymästä saa tehtyä mitä itse haluaa, sillä tuunausmahdollisuudet ovat erinomaiset. Jos haluat tuunata vähän enemmän, niin konfigurointitiedostoja puukottamalla saat KDE:stä sen näköisen kuin haluat. KDE on aikojen saatossa saanut moitteitta hienoisesta epävakaudesta ja bugisuudesta, mutta viimeaikaisen käyttökokemukseni perusteella työpöytäympäristö toimii moitteetta.

Alla kuva omasta KDE-työpöydästäni. Vasemman puoleinen näyttö on 34″, jossa työkalupalkki on yläreunassa siten, että valikko on vasemmalla ja ilmoitusalue näytön keskellä, sillä mm. äänenvoimakkuus on käytössäni parhaiten sijoitettu tuossa, sillä näytön keskialue on alue, jossa ääntä käyttävät toimintoni tapahtuvat. Oikean puoleinen näyttö on läppärini 14″ näyttö, jossa työkalupalkki on perinteiseen tyyliin näytön alareunassa.

Distron tai työpöytäympäristön asennuksen jälkeen työpöydän visuaalinen puoli on valjumpi kuin plääh, mutta puolen tunnin tuunauksen jälkeen työpöytäympäristö näyttää aivan toiselta kuin asennuksen jälkeen, ja sitä katselee jo melkein mielellään. Kaikkinainen säätäminen työkalupalkkeineen, ikoneineen jne. vie oman aikansa, mutta kun senkin tekee muutaman kerran, kokemuksen karttuessa voit puolessa tunnissa tehdä jo ihmeitä omalle työpöydällesi.

Gnome

Toinen työpöytäympäristön metusalemeista on Gnome, joka on ulkoasultaan kenties vähän vanhahtava, mutta äärettömän vakaa ja toimintavarma toimintaympäristö. Monesti KDE:lle ja Gnomelle kehitetyt ohjelmat käyttävät eri kirjastoja ja vanhaan aikaan niiden käyttö ristiin oli vähän kyseenalaista, vaikka ohjelmat yleensä toimivatkin, mutta KDE latasi suuren määrän Gnome-kirjastoja Gnome-ohjelmaa asentaessa ja päinvastoin. Nykyään tilanne on kehittynyt ja ohjelmat osaavat poistaa kirjastojaan ohjelmaa poistaessa, mutta ennen tilanne oli toinen. Toisekseen, ylimääräiset kirjastot eivät kuormita nykykoneita enää siten kuin ennen. Käytän KDE:ta, mutta käyttämieni ohjelmien joukossa on jokunen Gnome-ohjelmakin, enkä ole nähnyt siitä mitään käytännön haittaa.

Gnomen nykyinen valikkosysteemi on jotain, josta en kauheasti välitä. Samantyyppinen valikkojärjestelmä oli käytössä vajaa 10 vuotta vanhassa Chromebookissani ja inhosin sitä jo silloin.

Valikko-ongelma poistuu, kun asentaa laajennuksen nimeltä Arc-menu, joka muuttaa valikkorakenteen perinteisemmäksi. Arc-menun valikkoa voi tuunata varsin mukavasti ja siitä saa suhteellisen helposti omaa silmää miellyttävän ja oman Gnomeni valikkoa pyörittää Arc-menu. Gnomen ulkoasun säätäminen ei ole aivan niin sulavaa kuin KDE:ssa, mutta pienellä vaivalla Gnomestakin saa silmää miellyttävän käyttöympäristön.

Mate on ulkoasultaan vanhan Gnomen tyyppinen työpöytäympäristö, joka huokuu vanhaa joka suunnasta, mutta joka silti on toiminnoiltaan täysin nykyaikainen. Itselläni ei ole kokemusta Matesta, joskin itselleni Maten ulkoasu tuo mieleen oman Linux-polkuni alkuajat mutta mikäli ulkoasu ei haittaa, haluaa kokeilla jotain uutta tai haluaa retroilla visuaalisesti, niin Matea on kokeilemisen arvoinen vaihtoehto.

Xfce

Xfce:n valtti on työpöytäympäristön keveys ja se onkin todella hyvä vaihtoehto vanhempiin koneisiin, vaikka se on täysin käyttökelpoinen nykyaikaisessa laitteistossakin. Xfce:n säätömahdollisuudet eivät ole niin kattavat kuin kahden aiemmin mainitun, mutta kyllä siitäkin saa tuunattua omaa silmää miellyttävän työpöydän suhteellisen pienellä vaivalla.

Sen mitä itse olen käyttänyt Xfce:tä, ei minulla ole siitä pahaa sanottavaa. Työpöytä toimii napakasti, nopeasti ja ennen kaikkea vakaasti, enkä muista törmänneeni kertaakaan työpöytäympäristöstä johtuviin ongelmiin. Ainut Xfce:n huono puoli on ehkä sen visuaalinen ja kenties myös toiminnallinen vanhahtavuus, mutta siitäkin pääsee varsin hyvin yli tuunaamalla ulkoasun mieleisekseen.

Kuva: https://cdn.xfce.org/about/screenshots/4.14-4.png

Cinnamon

Pääosin Linux Mintin kehittämä ja käyttämä työpöytäympäristö Cinnamon on saanut oman vakiintuneen käyttäjäkuntansa. Cinnamon on työpöytäympäristönä hitusen raskaampi kuin Xfce, mutta melkoisesti kevyempi kuin KDE tai Gnome. Gnome-vaikutteet näkyvät Cinnamonissa, vaikka se onkin Gnomesta täysin erillinen tuote, mutta en näe sitä haittapuolena. Kun aikanaan käytin Linux Mintiä, käytin ensin Cinnamonia, mutta siirryin sen jälkeen Mintin Xfce-version käyttäjäksi, sillä omaan makuuni Xfce oli olemukseltaan miellyttävämpi kuin Cinnamon.

Cinnamonin ulkoasun säätäminen on tehty helpoksi ja vaikka siinäkään ei päästä täydellisyyteen, on lopputuloksena usein silmää miellyttävä kokonaisuus. Toisekseen, moni muu distro on ottanut Cinnamonin valikoimaansa, joten Linux Mint on tehnyt jotain oikein kehittäessään Cinnamonia. Kaiken kaikkiaan Cinnamon on kokeilemisen arvoinen vaihtoehto kaikkien muiden ohella.

Muut työpöytäympäristöt

Lxqt, Lxde ja Budgie

Lxqt, Lxde ja Budgie ovat hyvin kevyitä työpöytiä ja soveltuvat erityisesti vanhempien tietokoneiden työpöydäksi. Niiden ominaisuudet etenkin säädettävyyden suhteen häviävät neljälle edellä mainitulle, mutta se ei tarkoita sitä, että nämä työpöytäversiot olisivat käyttökelvottomia, vaan ne soveltuvat aivan täysin normaaliin käyttöön, mikäli käyttäjä niin haluaa. Itse en ole näitä juuri käyttänyt muuten kuin kokeilumielessä ja silloin Lxqt tuntui parhaimmalle vaihtoehdolle, tosin tästäkin on aikaa jo muutama vuosi ja kehitystä lienee tapahtunut näidenkin saralla.

Cosmic

System 76:n saamansa käyttäjäpalautteen pohjalta kehittämä gnomepohjainen Pop!_OS-distron Cosmic on työpöytien joukossa uusi tulokas. Cosmicin alfaversio on vastikään julkaistu ja oman pikaisen kokeiluni pohjalta työpöydän toimivuus on hyvä ja ominaisuudet lisääntynevät betaversioon ja lopulliseen julkaisuversioon, joskin alfaversio on aina ensimmäinen koevedos, jossa on myös paljon puutteita. Työpöydän gnomepohjaisuuden huomaa hyvin samoin kuin Cinnamonissakin ollen kuitenkin hitusen enemmän gnomen kaltainen. Olen käyttänyt paljon Gnomea ja KDE:tä, eikä Cosmicin alfaversio tarjonnut mitään uutta ominaisuuksiensa suhteen omassa käytössäni, enkä usko, että Cosmic päätyy työpöydäkseni ainakaan lähitulevaisuudessa.

Tiling window managers

Edellä mainitut työpöytäympäristöt olivat kelluvien ikkunoiden ympäristöjä kuten Windowskin on. Niihin on viime aikoina tullut kiinteästi ikkunoivia ympäristöjä, mutta ne eivät ominaisuuksiltaan täysin vedä vertoja varsinaisille kiinteästi ikkunoiville ympäristöille.

Kuva: https://i3wm.org/screenshots/

Kiinteästi ikkunoivat ympäristöt ovat aivan oma juttunsa, eivätkä ne välttämättä sovi aloittelevalle eivätkä välttämättä myöskään kaikille kokeneemmillekaan käyttäjille. Niissä työpöytää ja työpöydän ikkunointia voi tuunata oman halunsa mukaiseksi, mikä taas vaatii monesti koodin puukottamista ja ymmärrystä siitä, mitä tekee. Näitä työpöytiä ohjataan usein pelkästään näppäinyhdistelmin, mikä on helppoa, jos työskentelee pääasiassa näppäimistöllä, mutta mikä osaltaan kasvattaa kynnystä näiden käyttämiseen. Jos aloittelijana haluat kokeilla näitä työpöytiä, kannattaa varautua vähän erilaiseen kokemukseen ja suosittelenkin katsomaan ensin muutaman tutorialin Youtubesta ennen kokeilemista. Tällaisia ikkunaympäristöjä ovat mm. Sway, i3 ja XMonad. Ennen kuin otat ensimmäisen askeleen näiden järjestelmien suhteen, sinun kannattaa varmistaa, mitä näytönhallintajärjestelmää distrosi käyttää, sillä Sway on i3:n kopio, mutta toimii vain Wayland-ympäristössä, kun taas i3 ja XMonad toimivat X11-ympäristössä. Esimerkiksi Fedora 40 käyttää Waylandia, mutta Debian 12 hyödyntää vielä X11:a.

Wayland-ympäristöön on tullut Hyprland-niminen ikkunaympäristö ja olen käyttänyt sitä pääkoneellani nyt reilun viikon. Näppäinyhdistelmien käyttöön tottuu käytännössä heti, mutta ulkoasun tuunaaminen vaatii hetken tiedon hakemista netin syövereistä. Seuraavassa kirjoituksessa kerron vähän ensi käden kokemuksia Hyprlandista.

Työpöytäympäristön asennus

Distrosi versiosta poikkeavien työpöytien asennus on helppoa, joskin on riski, että käyttäjäkokemuksesi voi työpöydän osalta jäädä hieman vajaaksi. Netistä löytyy yllin kyllin ohjeita, joiden avulla saat helposti asennettua työpöydän, mutta suosittelisin kokeilemaan live-usb:n avulla suoraan distroa, joka on tuunattu valmiiksi käyttämäsi työpöydän osalta ja näin voit saada huomattavasti täyteläisemmän ja valmiiksi tuunatun käyttökokemuksen ilman ylimääräistä kikkailua. Toinen riski erikseen asennettaessa on, että varsinaisen työpöytäsi ohjelmavalikkoon sekä hakemistoihin jää ylimääräistä tauhkaa kokeilusi jäljiltä ja tämän tauhkan poistaminen voi vaatia muutaman hikipisaran.

Lopuksi

Lisätietoa eri työpöydistä ja niiden kuvakaappauksia löytyy googlaten esim. hakusanoilla ”linux desktop environments”. Erilaisten työpöytäympäristöjen kokeileminen kuuluu Linux-käyttäjyyteen, kunnes pikku hiljaa löydät sen oman, jonka pariin palaat kerta toisensa jälkeen – kunnes vaihdat sen uudelleen. Kaikissa työpöytäympäristöissä Windows ja Mac mukaan lukien on omat haasteensa, kommervenkkinsä ja puutteensa, mutta saamani tiedon mukaan kaikki käyttäjät ovat ainakin toistaiseksi löytäneet oman käyttöympäristönsä. Tai ne, jotka eivät ole, ovat koodanneet itselleen omansa.

Uudessa läppärissäni on 16 Gt muistia ja se on toistaiseksi riittävnyt hyvin mm. virtuaalikoneen kanssa leikkiessä, jolloin maksimikuormitus on ollut n. 10-12 Gt. Toki tässä vaikuttaa paljon se, miten virtuaalikoneen antaa käyttää koneen resursseja, ja itse yleensä annan virtuaalikoneelle puolet koneeni kapasiteetista, eli 7-8 Gt muistia ja 8 ydintä.

KDE vs Gnome vs Xfce vs Cinnamon vs muut

KDE