Käytin Arch-pohjaista Endeavour OS:ia aikani, mutta jokin siinä ei tuntunut täsmäävän oman ajattelumaailmani kanssa. EOS ei ollut millään tavoin huono, enkä kokenut sen kanssa ongelmiakaan ja silti minulla oli tunne, ettei aivan kaikki ollut kohdallaan. Täysin sama oli Fedoran kanssa aikanaan ja siksi luovuin siitä, vaikkei Fedorakaan ollut kelvoton ja siihen kyllä saattoi luottaa aivan täysin.

Fedoran ongelmana oli pakettien näennäinen vähäisyys, joskin sen olisi voinut kiertää vähän kikkailemalla, mutta koska arvostan järjestelmäni toimivuutta, en lähtenyt sille linjalle. Fedoran toinen ongelma oli päivitysten hitaus, sillä jostain syystä linjat heidän suuntaansa olivat aina tahmeat. Siihen nähden, että Fedora kulkee kehityksen harjalla, ohjelmistojen vakaudelle annan täydet plussat.

EOS on taas Arch, jolle löytyy kaikki mahdollinen, niin ohjeista kuin ohjelmistakin. Vaikka EOS on todellakin kehityksen aallon harjalla kulkeva rolling release, niin se oli vakaa, enkä kokenut sen kanssa ongelmia ollenkaan kuin kerran, ja siihenkin oli syynä AUR-paketin ristiriita virallisen jakelun välillä. Archin ongelma ja rikkaus on laaja käyttäjäpohja, jossa käyttäjät rakentavat kuka mitäkin ja julkaisevat tuotoksensa esim. juuri AUR-pakettina, ja tässä on se suuri riski muille käyttäjille, sillä AUR-paketti voi olla vanha ja pohjautua esim. vanhoihin kirjastoihin, jotka eivät täsmää muun järjestelmän kanssa. EOS on hyvä distro, mutta rolling release -mallistaan johtuen sitä pitää päivittää vähän väliä, enkä oikein tuntunut kotiutuvan siihen millään.

Mitä seuraavaksi?

Sitten alkoikin uuden distron pohdinta. Fedora, ei. Kenties jotain muuta Arch-pohjaista, ei. Jäljelle jää marginaalitapausten lisäksi Debian ja sen johdannaiset ja koska olen Linux-käyttäjyyteni alusta alkaen ollut Debian-pohjaisten järjestelmien käyttäjä, oli se tuttu ja turvallinen valinta. Ok, eli koneeseeni asentuu Debian, mutta mikä distro? Sitten alkoikin armoton kernelivertailu, sillä vaikka esim. 6.1.xx kernelit ovat vakaita kuin mitkä, ne ovat omaan makuuni vähän liian vanhoja ja se johti siihen, että osa valtavirtadistroista putosi pelistä. Linux Mintissä on kernel 6.8, joka ei enää ole niin ajastaan jäljessä, mutta Mint on omaan makuun jotenkin vähän valju, vaikka onkin todella vakaa ja erittäin käyttökelpoinen distro. Pohdiskelin vaihtoehtoja ja päädyin kokeilemaan Ubuntua.

Ubuntu on tällä hetkellä ristiriitainen distro, sillä Ubuntu alkaa eriytyä muista distroista pikku hiljaa enemmän ja enemmän. Jotain aikaa sitten Ubuntu otti käyttöönsä snap-paketinhallinnan ja se on edelleen todella hidas ja olisin halukas tuomitsemaan snapin epäonnistuneeksi kokeiluksi. Onneksi snapin voi kiertää apt- ja Flatpak-paketeilla, enkä asentanut kokeilujen jälkeen yhtään snap-pakettia koneelleni. Uusin kernel tällä hetkellä on 6.14.7 ja Ubuntun kernel on 6.14.0, joten se on ihan kehityksen huipulla, eli vaihtoehto on sen suhteen toimiva.

Ubuntu toimi napakasti ja oli luotettava kaikin puolin. Olen ennen ollut pääasiassa ollut Gnomen käyttäjä ja se tuli Ubuntun mukana oletuksena, mutta Gnomen ongelma on sen säädettävyyden ja tuunattavuuden vaikeus, sillä siinä tarvitaan vähän kikkailua, vaikkei se mitenkään ylitsepääsemättömän vaikeaa olekaan. Hetken Gnomea pyöriteltyäni asensin rinnalle Cinnamonin ja olin siihen suhteellisen tyytyväinen. KDE on aina välillä ollut työpöytäni pyörittäjä, mutta se ei oikein koskaan ole ollut omaan makuuni. Käytin Ubuntua hetken ja vaikka olin siihen tyytyväinen, kotoni ei siltikään ollut kotoisa.

Takaisin kotona

Ubuntu lähti kuukauden käytön jälkeen ja tilalle tuli metusalem itse, eli Debian. Debian 12 Bookworm on jo vanha, mutta sen vakaus perustuu juurikin siihen, ettei Debian kikkaile yhtään ylimääräistä, vaan pohjaa julkaisunsa ja päivityksensä pitkään testaamiseen riman ollessa todella korkealla. Peruskäytössä tällä ei ole mitään merkitystä, mutta pelaamisessa se ei toimi. Debianin voi kyllä backportata ja tästä kohta lisää.

Debian 13 Trixie julkaistaneen kesällä 2025, mikä tarkoittaa sitä, että se alkaa olla kehityksensä viimeisissä vaiheissa ja alkaa olla luotettava kaikin puolin, ja Trixien kernel on 6.12.27. Näin ollen latasin Trixien asennuspaketin, siirsin paketin tikulle ja asensin sen koneelleni. Kuten yleensä, Debianin perussetti on aika, sanoisinko perussetti, eikä siinä ole mukana juuri mitään ylimääräistä. Asennuksen jälkeen järjestelmä on kyllä käyttökelpoinen, mutta verrattuna valtavirtadistroihin, on asennuksen jälkeinen työmäärä paljon suurempi kuin monella muulla distrolla, jotka julkaisevat käyttövalmiita tuotteita.

Aikanaan mainitsin, että saan distron mieleiseeni käyttökuntoon parissa tunnissa sisältäen asennuksen, mutta Debianin kohdalla tämä ei pidä paikkaansa. Asennuksen jälkeen Debian oli kyllä käyttökunnossa hyvinkin nopeasti, mutta taisin viettää asennuksen jälkeen muutaman tunnin tuunaillen kaikkea mahdollista. Koska dotfilesit, eli ohjelmien konfigurointitiedostot, eli .config-hakemiston sisältö oli tallessa, oli ohjelmien käyttöönotto todella helppoa ja nopeaa.

Backporttaus

Debianin päivitysväli on 2,5 vuotta, kun Ubuntun päivitysväli on 6 kuukautta, Fedoran päivitysväli on n. 2 kuukautta ja Archin päivitysväli on muutamia päiviä, joten Debian jää nopeasti kehityksestä jälkeen. Tämä on myös Debianin etu, sillä harva päivitysväli on tae vakaudelle. Normaalissa käytössä tällä ei ole mitään merkitystä, mutta pelaamiseen sillä on vaikutusta ja siksi moni pelidistro pohjautuukin Archiin. Tähän on Debianilla olemassa keino, jolla distron saa kulkemaan hitusen lähempänä valtavirtaa ja se keino on backporttaus.

Backporttaaminen tarkoittaa kaikessa yksinkertaisuudessaan sitä, että paketinhallinta ohjataan hakemaan päivitystiedostot Debianin kehitysversion reposta. Nyt kun Debian 13 odottelee jo virallista julkaisua, backporttaamisesta ei ole varsinaisesti suurempaa hyötyä, sillä Debian 14 kehitys on vasta aluillaan ja riskit kaiken mählimiseen päityksen yhteydessä on suuri. Olen ajatellut asiaa siten, että olen toistaiseksi tyytyväinen tilanteeseeni ja alan miettiä backporttaamista vasta kun Debianin käyttäjäkunnalla alkaa olla siitä parempaa ja laajempaa kokemusta.

Lopuksi

Distron valintaan ja eri distrojen kokeiluun voi käyttää aikaa niin paljon kuin haluaa, vaikka peruskäyttäjälle distrolla ei sinänsä ole niin suurta merkitystä. Alkavan käyttäjän mielipiteisiin vaikuttavat trendit, kavereiden mielipide yms., mutta kun kokemusta alkaa kertyä, käyttäjän oma mielipide alkaa muotoutua ja samaten käyttäjä alkaa ymmärtää, mitä distroltaan hakee missäkin käyttötarkoituksessa, sillä jokaisessa distrossa on hyvät ja huonot puolensa, niin subjektiivisesti kuin objektiivisestikin.