Tuunaus
Komentorivi on yksi Linux-maailman oleellisista työkaluista, jota tulet todennäköisesti käyttämään ainakin jonkun verran. Perusnäkymä on hyvin tylyn yksinkertainen, vaikka työkalu itsessään onkin tehokas. Aiemmin kirjoitin käyttäjän ja pääkäyttäjän eroista ja nämä kaksi käyttäjää erottaa komentorivillä seuraavasti.
Ylempi teksti on käyttäjän prompti ja sen lopussa on $-merkki ja alempi prompti loppuu #-merkkiin, joka on merkki siitä, että nyt ollaan pääkäyttäjänä. Olen tuunannut omaa promptiani vähän siten, että se käyttää vähän enemmän värejä eri osien erottamiseksi. Ilman tuunausta prompti on samanlainen kuin tuo alempi pääkäyttäjän prompti, eli siinä ei ole värejä eikä mitään.
Konsoli-ikkunaa voi tuunata haluamakseen etsimällä asetukset konsoliohjelman valikosta ja säätämällä asetuksia haluamakseen. Ikkunan värin voi muuttaa mustasta vaikka vihreäksi, ikkunaan saa läpinäkyvyyttä tai sitten tekstin ja taustan väriä voi muuttaa ennalta annetuin yhdistelmin. Kokeilemalla löytyy se itseä miellyttävä vaihtoehto.
Promptin muokkaukseen löytyy ohje esim. täältä. Jos alat tuunata .bashrc -tiedostoa ohjeiden mukaisesti, niin tee siitä ensin varmuuskopio, jotta saat palautettua alkuperäiset asetukset, mikäli jotain menee päin mäntyä. Oman komentokehoitteeni rivi tiedostossa .bashrc on tällainen:
export PS1="\e[1;34m \u@\H\e[1;33m \w $ \e[0\e[0m"Komennot
Kaikkia Linux-komentoja ei kannata käydä tässä läpi tehtävän mahdottoman laajuuden vuoksi. Täältä löydät hyvän listauksen komennoista. Peruskomentoja ovat mm. ls, dir, cp, mv, rm, joilla voit listata tai muokata tiedostoja tai hakemistoja.
Huomionarvoista on se, että sudo-komennolla pääset tekemään pääkäyttäjätason komentoja kertaluonteisesti ja konsoli unohtaa pääkäyttäjäoikeutesi pienen hetken kuluttua, mutta jokainen pääkäyttäjänä tekemäsi komento vaatii sudo-alun, vaikket salasanaa joutuisikaan kirjoittamaan joka kerta uudelleen. Kun menet tietoisesti pääkäyttäjätilaan komennolla sudo su, olet siinä tilassa niin pitkään, kunnes kirjoitat komentoriville exit, minkä jälkeen palaat takaisin normaalikäyttäjäksi. Sudo-komennon avulla tehdyt käskyt koskevat koko järjestelmää, kun taas ilman sitä tehdyt komennot koskevat vain käskyn suorittanutta käyttäjää. Monesti ohjelmia asentaessasi joudut antamaan pääkäyttäjän salasanasi, mutta komentorivillä ohjelmia asennettaessa joskus ohjelman voi asentaa myös ilman sudoa.
Jos et muista jonkun tietyn komennon syntaksia, saat apua kirjoittamalla konsoliin esimerkiksi help dir tai man dir, jolloin eteesi avautuu dir-komennon manuaali. Help ja man tulostavat manuaalin hieman eri muodossa, joten kannattaa ensi alkuun testailla, kumpaa käyttää mieluummin.
Muuta
Komentorivillä saat helposti näkyvillesi järjestelmäsi tietoja. Yksi paljon käytetty perustason ohjelma tähän tarkoitukseen on Neofetch. Tietoikkuna kertoo tietokoneestasi ja järjestelmästäsi perustason tiedot. Mikäli konsoli ilmoittaa sinulle, ettei Neofetchiä ole asennettu, voit asentaa sen Debian-pohjaisissa järjestelmissä komennolla sudo apt install neofetch ja Fedorassa sudo dnf install neofetch. Neofetchin ylläpito on ilmeisesti loppumassa tai jo loppunut, mikä on varsin ikävä uutinen.
Toinen varsin hyödyllinen komentoriviltä asennettava ja käytettävä ohjelma on Dmidecode. Sen avulla saat järjestelmästäsi vähän tarkempaa tietoa, esim. sudo dmidecode –type 17 antaa tulosteena koneen sisältämän RAM-muistin tyypin ja määrän yms. muita RAM-muistiin liittyviä tietoja. Kuvassa näkyy koneeni toisen muistikamman tiedot. Voit asentaa Dmidecoden samalla tavalla kuin Neofetchin.
Kolmas hyödyllinen sovellus on Bpytop, jonka asentaminen ei poikkea aiemmin mainituista. Bpytop on tekstimuotoinen järjestelmän valvontaohjelma (vähän kuin Htop, mutta visuaalisempi), joka näyttää prosessorien, ytimien ja muistin kuormituksen sekä kertoo katsojalleen käytettävien ohjelmien muistinkulutusta. Samalla käyttäjä saa näkyviin prosessin id-numeron, jonka perusteella joku prosessi on helppo tappaa komentoriviä käyttämällä.
Lopuksi
En ole mikään velho komentorivin suhteen, jos en kyllä minkään muunkaan, mutta olen voittanut pelkoni komentoriviä kohtaan. Komentorivin käyttö on osa Linux-maailmaa, eikä sille voi mitään. Distron valinta määrittelee suhteellisen paljon sitä, mikä on komentorivin käytön osuus päivittäisessä käytössä ja itsekin pyristelin aikanaan komentoriviä vastaan sen minkä pystyin, mutta jossain vaiheessa oli annettava periksi ja hylättävä Windowsin klikkailumentaliteetti. Komentorivi on hyödyllinen työkalu ja sen käyttöä kannattaa opetella ainakin sen verran, ettei tarpeen vaatiessa tunne oloaan orvoksi. Vasta-alkajan, ja kokeneemmankin käyttäjän, suuri apu on copy/pasten onnistuminen hiirellä, vaikka komentojen kirjoittaminen alusta loppuun onkin etenkin alkumetreillä varsin hyvä tapa totutella itseään komentojen kirjoittamiseen.
Vastaa