Mikään ei ole niin haastavaa kuin valita itselleen linux-versio, joka miellyttää siinä määrin, että sitä jaksaa ja viitsii käyttää päivästä toiseen. Vaihtoehtoja on runsaasti ja niiden kokeilemiseen menee aikaa, joten ajattelin kirjoittaa ihan suomen kielisen kirjoituksen siitä, mitä kaikkea linuxia kokeillessa voi joutua pohtimaan. Aiheesta on englannin kielisiä kirjoituksia paljon, mutta suomeksi tietoa ei olekaan saatavilla liikaa, joten ajattelin työntää pienen lusikkani soppaan hämmentääkseni sitä vähän enemmän. Linux-tietouteni ei ole niin syvällistä kuin IT-alan ammattilaisen, sillä teen työkseni aivan muuta ja linux-touhu on minulle vain kevyt harrastus, mutta siinäpä juuri on yksi kirjoituksen pointeista, eli tavis kirjoittaa toisille taviksille. Toisilla linux-käyttäjillä on toisenlaisia mielipiteitä ja kokemuksia, kun taas minulla on omani ja kirjoitukseni onkin täysin subjektiivisen objektiivisuuden tuotos.

Aloitin oman linux-polkuni joskus vuonna 2006 asentamalla silloiselle läppärille ensin Ubuntun, joka ei kuitenkaan tunnistanut läppärin kaikkia osia, joten tilalle piti etsiä jotain uutta. Tuttavan tuttava ehdotti OpenSusea, joka toimi ja olin siihen jotakuinkin tyytyväinen, mutta en kuitenkaan täysin. Meniköhän parisen kuukautta ja sitten Ubuntu asentui kunnolla ja pääsin kikkailemaan koneella omasta mielestäni mielekkäästi.

Silloin kokemattoman käyttäjän nälkä kuitenkin kasvoi syödessä ja mieli teki kokeilla kaikkea mahdollista, joten asensin koneelleni PCLinuxOS:in version 0.91, eikä siitäkään distrosta ollut huonoa sanottavaa. Kaikki toimi niin moitteetta kuin saattoi olettaa, eli järjestelmä vaati välillä komentoriviä, mutta mitään suurempaa murhetta siinä ei ollut.

Kunnes vuonna joskus vuonna 2008 vaihdoin Linux Mintiin, sillä se toi mukanaan suurimman osan multimediatoiminnoista automaattisesti, eikä koodekkien yms. muun kanssa ollut juurikaan tarvetta kikkailla. Mint jäi käyttöön ja kun sain kännykän toimimaan verkon hotspottina, elämä helpottui merkittävästi, joskin läppärin verkkoadapteri kuumeni ihan kiitettävästi kännykkäkäytön aikana, muttei kuitenkaan aiheuttanut mitään ongelmia verkon tai läppärin toimivuuteen.

Kaikenlaisia distrojahan tuona aikana tuli kokeiltua, mutta palasin aina tuttuihin ja turvallisiin vaihtoehtoihin. Tällä hetkellä toisessa koneessa jauhaa Fedora 40 KDE ja toista konetta pyörittää Debian 12 Gnomella varustettuna ja kumpikin on hoitanut tehtäväänsä moitteetta.

Linuxia ensimmäisia kertoja kokeilevalle distron eli linuxin jakeluversion (distro, distribution) valinta voi olla varsin haastavaa distrojen lukumäärän ollessa melkoinen. Sen lisäksi haasteita voi aiheuttaa se, että jokaisella distrolla on erilainen alkuperä, mikä saattaa aiheuttaa vaikeuksia ohjeiden etsimisessä ja tämän lisäksi distrot saattavat pohjautua johonkin muuhun distroon, mikä entisestään lisää kysymysmerkkejä vasta-alkajan mielessä. Esimerkiksi Debian-pohjaisten distrojen komentomaailma ei noudata Red Hat -pohjaisten distrojen komentomaailmaa ja ongelmatilanteiden sattuessa kohdalle, on osattava etsiä tietoa oikeasta paikasta yleensä vielä englanniksi. Youtubessa on paljon distron valintaan liittyviä videoita ja samaten netin syövereistä aiheeseen liittyviä tekstejä löytyy paljon ja ongelmaksi voi muodostua tiedon runsaus.

Linuxin historia alkoi jo 1990-luvulla ja kuva näyttää linuxin historian aika hyvin. Kun puhutaan, että joku distro pohjautuu johonkin, tarkoittaa se yleensä sitä, että komentomaailma saman juuridostron alle muodostuneissa forkeissa on täysin sama kuin lähtökohtaisessa distrossa ja esimerkiksi Ubuntu pohjautuu Dedianiin, joten Ubuntua voi käskeä Debianin komennoilla. Toki tässäkin perussäännössä voi olla poikkeuksia, mutta lähtökohtaisesti tämä toimii näin.

Ihan ensimmäiseksi kannattaa tutustua Distrowatch-sivustoon, joka listaa tämän hetken distrot suosituimmuusjärjestykseen. Kirjoittamishetkellä nro 1 on Debianiin pohjautuva MX Linux ja sijalla 10 on Debianiin ja Ubuntuun pohjautuva Zorin:

Oma suositukseni oman kokemukseni pohjalta on valita distroista joku sijoilta 1-30, sillä ne ovat suhteellisen hyvin viimeisteltyjä, joskin myöhemmillä sijoillakin löytynee helmiä, jotka eivät syystä tai toisesta ole saaneet niille kuuluvaa suosiota. Aloittejalle ei sinänsä ole merkitystä muulla, kuin ettei iske heti kirvestään kiveen ja luovuta vaikeuksien takia, ja tämän takia kannattaa aloittaa helposti.

Windowsissa on yksi työpöytä ja se on se, minkä Microsoft on sinulle määrittänyt. Linux-maailmassa työpöytävaihtoehtojen määrä kasvaa ja valittavana on mm. KDE, Gnome, LXQT ja Xfce, joista kaksi jälkimmäistä ovat kevyempiä vaihtoehtoja ja soveltuvat mainiosti vähän vanhempaankin koneeseen toiminnan takkuilematta. Windowsista tulevalle KDE on helpoin vaihtoehto, kutsuttakoon sitä porttityöpöydäksi. Gnome on täysin uutena tuttavuutena aika erilainen ja vähän sama on noiden kahden muun osalta. Työpöytävaihtoehtoja on loppujen lopuksi melkoinen liuta, mutta nämä neljä mainittua ovat aloittelijan kannalta helpoimmat ja niistä kannattaa aloittaa. Jokaista työpöytävaihtoehtoa voi säätää ja tuunata paljon enemmän kuin Windowsia, ja se onkin yksi Linuxin suolarakeista, sillä Linux antaa käyttäjälle paljon enemmän valtaa kuin Windows.

Joudut asennusvaiheessa valitsemaan haluamasi työpöydän tai sitten valitsemasi distro tulee esim. jollain edellä mainituista työpöytävaihtoehdoista. Tällä ei sinänsä ole merkitystä, sillä voit halutessasi asentaa toisen työpöydän ja näin kokeilla eri vaihtoehtoja sujuvasti. Suurin haaste tulee työpöytien kirjastoissa, sillä KDE ja LXQT ovat qt-pohjaisia ja Gnome ja XFCE ovat gtk-pohjaisia tarkoittaen sitä, että niille tehdyt ohjelmat poikkeavat toisistaan ja mikäli kokeilet qt-pohjaisessa työpöydässä gtk-pohjaista työpöytää, tulet saamaan kahteen eri kirjastopohjaan pohjautuvat ohjelmat ja tämä lisää valikon ohjelmien määrää. Sama pätee siihen, jos käytät qt-pohjaista työpöytää, myös käytettävien ohjelmien olisi hyvä olla qt-pohjaisia. Opit tämän kyllä käytännön kokemuksen kautta, mitään konetta rikkovaa tai kaatavaa tässä ei kuitenkaan tapahdu.

Kun klikkaat distron nimeä Distrowatchin listalta, avautuvan ikkunan yläreuna näyttää tällaiselta:

Yläosan tietotaulukko näyttää, mihin distroon tämä kyseinen distro pohjautuu (Based on), ja MX Linux pohjautuu Debianin stableen (eli se vakain ja turvallisin vaihtoehto) sekä AntiX-nimiseen distroon. Sen lisäksi taulukossa näkyy arkkitehtuuri ja jos käytössäsi on normaali Windows-kone, on valitsemasi arkkitehtuuri i686 tai x86_64. Kohta Desktop näyttää distron työpöytävaihtoehdot ja MX Linuxilla ne ovat: Fluxbox, KDE ja Xfce. Fluxbox on vähän erilainen työpöytäympäristö, eikä se ole aloittelijalle paras valinta ensimmäiseksi vaihtoehdoksi.

Distron valinta ei ole helppoa ja siinä meistä jokainen lyö kirveensä kiveen ainakin kerran. Sinun kannattaa ennen todellista asennusta kokeilla eri distroja Windowsiin asennettavan virtuaalikoneen kanssa, jolloin et voi tehdä mitään peruuttamatonta kovelevylläsi. Virtuaalikoneen käyttäminen on todella helppoa ja sen avulla voi välttää turhat asennukset kovalevylle. Yksi paljon käytetty virtuaalikone on Oracle VM Virtual Box, jota käytän itsekin kikkaillessani eri asioiden kanssa.

Linux Mint tulee oletuksena Cinnamon-työpöydällä, joka on jalostettu Gnomen työpöytämaailmasta. Itse en välitä Cinnamonista, mutta maailmalla se tuntuu olevan kovin suosittu. Linux Mint pohjautuu Ubuntuun, joka pohjautuu Debianiin, eli Mintissä voit aika pitkälti käyttää Debianin ohjeita, mutta ongelmaksi tulee joidenkin käyttäjien osalta Mintin viive kehityksessä, eli Debian päivittää ensin jotain, jonka jälkeen Ubuntu päivittää sen itselleen ja sen jälkeen Mint päivittää itselleen saman asian. Mint on kuitenkin kirimässä tätä viivettä kiinni pysyäkseen kehityksen kelkassa.

Fedora on hyvä ja monipuolinen distro, jonka vahvuudet ja ominaisuudet yltävät tehokäyttöön saakka ongelmitta. Fedora pohjautuu Red Hat -nimiseen jakeluun ja Red Hat on yksi ensimmäisistä Linuxeista. Fedoraa saa mm. KDE- ja Gnome-työpöydillä ja se onkin linux-käyttöään aloittelevalle suhteellisen helppo distro.

Ja tähän loppuun toinen metusalemeista, eli Debian. Debianiin saa käytännössä kaikki työpöytävaihtoehdot, joita maailmalla liikkuu, joskin osa niistä vaatii osaavaa ruuvimeisselin käyttäjää. Alkuun kannattaa valita KDE tai Gnome, jotta pääsee vähän käsiksi käyttöjärjestelmään ja vasta sen jälkeen miettiä työpöytiään tarkemmin. Debian on sen suhteen hyvä aloittelijan distro, että työpöydän säätäminen oman mielen mukaiseksi vaatii vähän työtä, ja se pieni ja helppo työ opettaa vähän linuxin perusteita.

Mikään Distrowatchin sijoilla 1-30 oleva distro ei ole huono valinta, kunhan se ei pohjaudu Arch-linuxiin. Omalla kohdallani valintaa määritteli aikanaan se, että kun distro pohjautuu johonkin toiseen distroon, on sen tulevaisuus mahdollisesti vähän huteralla pohjalla, sillä kehittäjä(t) voi kyllästyä distron jatkuvaan kehittämiseen tai häneltä yksinkertaisesti loppuu aika distron ylläpitoon. Toinen riski on kehitysryhmän sisäiset ristiriidat, jotka voivat olla jopa fataaleja distron kannalta. Kun valitsee esim. Fedoran tai Debianin, edellä mainitut riskit ovat minimaaliset ja siksi päädyinkin suosittelemaan näitä kahta, vaikkeivät muutkaan mainitsemani distrot ole millään tavoin huonoja. Linux Mintillä on Ubuntu-johdannaisen rinnalla myös Debian-pohjainen vaihtoehto LMDE (eli Linux Mint Debian Edition), ja se pohjautuu täysin Debianiin asennusvaihe mukaanlukien.

Alan tekijät käyttivät aikanaan Slackwarea ja nykyisin se väki käyttää pääsääntöisesti Arch-linuxia. Arch on kehityksen terävä kärki, mikä itsessään on kaksiteräinen miekka, sillä vaikka kaikki uusi tulee ensin Archiin, voi se aiheuttaa vasta-alkajalle melkoisia ongelmia, kun vikaa etsii ja yrittää korjata sitä. Tosin Archin asentaminen voi olla vasta-alkajalle ilman linuxin perusymmärrystä suhteellisen haasteellista. Maailmalla on Arch-pohjaisia distroja, joita kannattaa kokeilla ennen Archin itsenä asentamista. Fedora tulee Archia jäljessä noin 2 kuukautta, kun Debianin viive kaikkeen uuteen voi olla 6-12 kuukautta. Suurimmalle osalle käyttäjistä tällä viiveellä ei ole merkitystä, mutta mikäli käytössäsi on juuri kaupasta haettu ja valmistajan juuri julkaisema konemalli, voi sillä olla vaikutusta linuxin toimivuuteen. Tämän takia virtuaalikone on oiva testityökalu eri jakelujen kanssa.

Eri distroilla ja eri työpöytäympäristöillä on erilaiset vaatimukset tietokoneille. KDE ja Gnome vaativat eri tavoin muistia toimiakseen kuin Lxqt tai Xfce ja distrojen mukana tulevat ohjelmat ja ohjelmistot vaativat nekin oman osansa kovalevystä. Linux itsessään distrosta riippumatta vie hyvin vähän muistia ja suurin muistisyöppö onkin työpöytäympäristö.

Avasin juuri Fedoran KDE-version ja heti käynnistämisen jälkeen muistia on kulunut 1,3 Gt. Tällä hetkellä kone, jolla tätä kirjoitan, eli Debian+Gnome vie käynnistyksen jälkeen 1,3 Gt sekin. Noihin kun lisää vähän pelivaraa, niin 8 Gt muistia riittää peruskäyttöön. Kovalevytarve peruskäytössä on jossain 20 Gt kieppeillä, toki 50 Gt on turvallisella puolella.

Kunkin distron muisti- ja kovalevyvaatimukset kannattaa tarkastaa distron asennusohjeista.

Toivottavasti tämä teksti auttoi sinua edes vähän linux-maailmaan johdatuksessa. Vaikka maailma onkin hyvin terävästi jakautunut Windows-, Mac- ja Linux-käyttäjiin, mielestäni ei ole mitään tarvetta korostaa tai voimistaa mitään vastakkainasettelua eri maailmojen välillä. Kukin käyttää sitä, minkä havaitsee hyväksi ja omaan käyttöönsä sopivaksi. Itselläni on ykköskoneessani kaksoiskäynnistys, eli dual-boot, jolloin voin konetta käynnistäessäni valita Debianin, Mintin, Fedoran tai Windowsin, tosin käytän pääasiassa Debiania, enkä ole buutannut Windowsin puolelle kuukausiin. Kakkoskoneessani on vain Fedora. Työelämässäni joudun käyttämään Windowsia ja vastikään tuleen Win 10 -> Win 11 siirtymän johdosta olen alkanut miettiä vakavasti omaa suhtautumistani Microsoftin toimintaan, sillä tällä hetkellä kyseinen konsortio paskoo käyttäjäkokemusta valitettavasti varsin tehokkaasti.

Jos harkitset linuxin kokeilemista, ota rohkeasti hyppy tuntemattonaan. Jokainen linux-käyttäjä on aloittanut nollasta ja se on täysin omasta mielenkiinnostasi kiinni haluatko olla vain peruskäyttäjä vai haluatko syventää aiheen tuntemusta syvään päätyyn saakka.