Kun linux on asennettu koneelle, alkaa sen armoton säätäminen ja näppäimistön avulla tapahtuva ruuvaaminen. Peruskäyttäjä pärjää aivan hyvin ilman komentoriviä ja konfigurointitiedostojen ruuvaamista, mutta mikäli linuxista haluaa saada enemmän irti, on käyttäjän pakko opetella tiettyjä perusasioita ja paneutua aiheeseen netin tarjoaman avun voimin. Kukaan ei ole seppä syntyessään ja jokainen linux-käyttäjä on tehnyt jotain epämääräistä niin komentorivillä kuin konfigurointitiedostoissaankin, mikä on aiheuttanut enemmän tai vähemmän murhetta. Vielä toistaiseksi iso, tai ellei jopa suurin osa, linuxin todellisesta säätämisestä tapahtuu erilaisia konfigurointitiedostoja säätämällä ja tässä pieni ja kevyt tekstieditori on passeli työkalu, sillä erilaisten tiedostojen kanssa kikkailuun erillinen tekstinkäsittelyohjelma on liian raskas, eikä tekstinkäsittelyohjelmat välttämättä ymmärrä eri syntakseja. Mutta kuten komentorivi, tekstieditori on olennainen linuxin työkalu. Pieni varoituksen sana sen suhteen, että hiiri ei välttämättä ole näissä sovelluksissa käyttökelpoinen työkalu, vaan niitä ohjataan näppääimistöltä. Käytössäni oleva teema on tällä hetkellä Gruvbox Light, joten kuvakaappaukset ovat sävyltään kermaiset.

Nano

Nano tulee käytännössä kaikkien distrojen mukana ja on toiminnoiltaan hyvin, hyvin perustasoinen, mutta täysin passeli mitä tulee tiedostojen peruspuukottamiseen. Nano on todella helppokäyttöinen sovellus, pieni ja kevyt tekstieditori, joka on täysin riittävä peruskäyttäjälle, kunhan oppii ensin eroon hiirestä. Tästä on hyvä alkaa opetella Linuxin näppäimistöpainotteisuutta Windowsiin verrattuna, tosin kaikkihan riippuu käyttäjän tarpeista ja motivaatiosta oppia.

Kwrite / Gedit

Nämä kaksi ovat tekstieditorien peruskauraa, joissa toiminnot ovat kuin Windowsissa, eli hiiri ja Ctrl-C/Ctrl-V toimivat kuten voi olettaakin. Kwrite ja Gedit ovat kevyitä sovelluksia, joista Kwrite tulee KDE:n mukana, kun taas Gedit pitää asentaa usein erikseen. Näiden käytössä ei ole mitään ihmeellistä, sillä jokainen Windowsin Notepadia osaava osaa käyttää näitä.

Vim/Neovim

Ensin oli Vi, sen jälkeen tuli Vim (Vi Improved) ja sen jälkeen Neovim. Kehittäjät kinastelevat ilmeisesti maailman tappiin saakka siitä, kumpi on parempi, Vim vai Neovim. Vim oli ensin ja sen jälkeen tuli Neovim, jotka kumpikin ovat kehittäjien käytössä ja suosiossa, mutta joiden paremmuudesta käydään jatkuvaa keskustelua. Kumpaankin saa runsaasti laajennuksia, joiden avulla sovelluksen käyttöä saa laajennettua ja yksi yleisimpiä on ilmeisestikin erilaisten teemojen lisäksi tiedostonhallinta sovelluksen sisällä, jolloin erillistä tiedostonhallintaa ei ole tarvetta käyttää. Itse asensin kokeilumielessä Neovimiin laajennuksen nimeltä Lazyvim, mutta omassa käytössäni sille ei ole mitään tarvetta, enkä ole paneutunut sen toimintoihin sen ihmeemmin.

Vannoutuneet linux-entusiastit käyttävät jompaa kumpaa ja niissä kursoria ohjataan nuolinäppäinten sijaan näppäimillä h, j, k ja l. Suurimmat outoudet ensi alkuun uudelle käyttäjälle ovat editorin kaksi tilaa, eli normaali tila ja muokkaustila ja se, ettei editori tunne Ctrl-C, Ctrl+X ja Ctrl-V näppäinkomentoja kopiointi/leikkaa/liimaa-toiminnoille, vaan ne toimivat täysin eri tavoin. Tekstin seassa liikkuminen tapahtuu merkki, sana, lause, rivi tai kappale kerrallaan ja tämä poikkeaa merkittävästi Windows-maailmasta. Näiden sovellusten käytön aloittaminen ei ole vaikeaa, mutta oppimiskäyrä on todella jyrkkä ensi alkuun. Jos näitä alkaa käyttää ja googlailee ohjeita, niin törmää usein termiin ”evil bindings”, mitä en selitä sen enempää, vastaus löytyy googlesta – kuten niin monesti muulloinkin Linuxia käyttäessä.

Emacs

Tämä on vähän kuin käyttäisi LibreOfficea tekstitiedostoille, mutta ei kuitenkaan, sillä Emacs on laajuudestaan huolimatta kevyt sovellus. Kuten aiemmin olen kirjoittanut, Emacs toimii vähän omalla logiikallaan ja se tekee sovelluksesta vähän hankalasti käyttöön otettavan, mutta kun Emacsia alkaa käyttää, siihen tottuu yllättävän nopeasti. Emacs taipuu moneen ja tiedän linux-väkeä, joille Emacs on pääasiallinen työkalu melkein kaikessa mahdollisessa Emacsin peittäessä koko ruudun aamusta iltaan. Toki Emacsin käyttöä aloittaessa ylipäätään tuntuu siltä, että ampuu tykillä kärpäsiä, vaikka näin tilanne ei ole.

Lopuksi

Aivan kuten linux-distron valinnan ja käytön kanssa, sillä ei ole mitään väliä, mitä tekstieditoria käyttää, kunhan sen käytön osaa ja saa homman toimimaan. Totta kai Youtubea katsellessa vastaan tulee usein kanavia, joissa puhutaan ainoista ja oikeista tekstieditoreista jne. yms. ja kaikkee, mutta aina kannattaa pitää mielessään oma lähtökohta, omat tarpeet ja oma motivaatio asioiden oppimiseen. Vim ja Neovim ovat hyviä ja monipuolisia editoreita, mutta onko niiden ominaisuuksille tarvetta? Lähinnä suurin kynnys näiden ohjelmien käytössä on näppäimistöpainotteisen toimintojen ohjauksen oppiminen hiirellä klikkailun sijaan.