Kuten Windowsissakin, Linux tarvitsee ohjelmia ollakseen käyttäjälleen hyödyksi. Windows-ohjelmat eivät kuitenkaan toimi suoraan Linuxissa, joten uusi käyttäjä joutuu hitusen miettimään ohjelmiaan. Distron alkuperä vaikuttaa siihen, millaisina ja miten pakattuina paketteina ohjelmat ovat, eli Debian pakkaa tiedostonsa eri tavoin kuin Fedora jne., joten käyttäjän haluaman ohjelman alkuperän suhteen täytyy olla tarkkana. Distron valinta voi vaikuttaa myös käytettävien ohjelmien versioon ja ikään, ja esimerkiksi Debian tulee noin vuoden tai kaksi joidenkin ohjelmien kanssa. Tällä ei ole sinänsä mitään merkitystä normaalin käyttäjän kannalta, mutta se on hyvä tiedostaa.

Jokaisella distrolla on omat reponsa (repository, ohjelmistovarasto/-kirjasto), jonne kehittäjät lataavat ohjelmat käyttäjän asennettavaksi. Sen lisäksi yleisesti käytössä on Flatpak-niminen repo, jota useimmat distrot osaavat käyttää hyväkseen helpottaen käyttäjän elämää ja siellä ohjelmat ovat melkein koko ajan melkein viimeisiä versioita. Ubuntu on alkanut elää tämän suhteen omaa elämäänsä Snap-järjestelmänsä kanssa ja se on aiheuttanut Linux-maailmassa melkoista kuohuntaa ja tähän jokaisella nykyisellä Linux-käyttäjällä on oma mielipiteensä, enkä ota siihen kantaa sen enempää.

Debian käyttää mielikuvituksellisesti nimettyä Software-käyttöliittymää ohjelmien asennukseen ja poistamiseen sekä päivittämiseen. Ohjelman käyttö on helppoa ja sitä kautta löytää niin Debian omat repot kuin Flatpakinkin. Jotkut distrot käyttävät omien repojensa lisäksi automaattisesti myös Flatpakia, mutta joihinkin distroihin Flatpak-viittaukset pitää asentaa komentorivin kautta ja se on helppoa ja nopeaa netistä löytyvien ohjeiden perusteella. Fedorassa ohjelmistovaraston käyttöliittymä on nimeltään Discover ja sen funktiot ovat samat kuin Debianin vastaavassa ja Flatpak toimii yhtä lailla Fedorassa kuin Debianissakin. Distrojen omien ohjelmavarastojen ja Flatpakin ohjelmien versioiden välillä saattaa olla pieniä poikkeavuuksia, mutta käytännön eroa niillä poikkeavuuksilla ei yleensä ole.

Ohjelmia voi asentaa myös komentorivin kautta ja esim. Firefox asennetaan Debian-pohjaisiin distroihin komennolla: sudo apt install firefox. Tämän jälkeen sinulta kysytään pääkäyttäjän salasanaa ja sen annettuasi asennusohjelma hoitaa homman pois kuljeksimasta ja asennuksen päätteeksi lisää Firefoxin valikkoosi.

Yleinen suositus on, ettei repojen ulkopuolisia ohjelmia tulisi asentaa. Joskus niin vain täytyy tehdä, mutta se on täysin käyttäjän omalla riskillä ja tapoja on ainakin kaksi. Ensimmäinen on helppo klik-klik -tyyppinen asennus, eli Debianin ollessa kyseessä asennuspaketin lataamisen jälkeen tuplaklikataan asennustiedostoa, mikä avaa asennusohjelman ja asennus hoituu sitä kautta normaalisti.

Kuva: Pixabay

Joskus ohjelmien toimittavat antavat käyttäjien käyttöön aina viimeisen version ohjelmasta, mutta julkaistua versiota ei välttämättä ole käyty läpi laajasti ja koodi voi sisältää virheitä, jotka rikkovat jotain koneen sisältä ja näitä suoraan ohjelmatoimittajalta ladattavia ohjelmaversioita olisi hyvä välttää ainakin ensi alkuun.

Vaikeampi tapa on etsiä ohjelman lähdekoodi, kääntää se ja asentaa ohjelma kääntämisen jälkeen. Tähän tapaan en ota sen enempää kantaa, vaikka olen näinkin joskus toiminut.

Joskus vastaan tulee tilanne, jolloin FOSS-ohjelmista ei löydy Windows-ohjelmaa vastaavaa ohjelmaa. Siinä tilanteessa avuksi tulee joku Linux-maailmaan kehitetty Windows-emulaattori, kuten Wine tai Bottles, joiden avulla Linuxiin luodaan ohjelmallisesti windowsmainen toimintaympäristö ja tämän jälkeen em. Windows-ohjelmaa voidaan käyttää normaalisti. Tosin se täytyy sanoa, että kaikki ohjelmat eivät siitäkään huolimatta toimi täydellisesti tai ollenkaan, se on valitettavaa, mutta minkäs teet. Itselläni on käytössä tällä hetkellä yksi Windows-maailman ohjelma Bottlesin kautta ja se on toimiva ratkaisu.

Pelien toimivuuden suhteen tilanne kehittyy parempaan suuntaan koko ajan, mutta koska en itse pelaa, en myöskään seuraa sitä genreä mitenkään voimallisen aktiivisesti. Tosin olen ymmärtänyt, että Linuxin yleistyessä myös pelitoimittajat seuraavat trendejä ja tekevät peleistään yhä enemmän ja enemmän Linuxissa toimivia versioita.

Mikäli haluat täydellisen Win-ohjelmien toimivuuden ja takuun toimivuudelle, on sinun parasta asentaa Windows virtuaalikoneeseen ja käyttää ohjelmaasi Windows-ympäristössä Linuxin sisällä. Nyt tietysti voidaan kyseenalaistaa koko käyttöjärjestelmän vaihto, jos kumpikin vaihtoehto pitää asentaa koneelle, mutta asia ei ole niin yksinkertainen.

Kuva: Pixabay

Linuxille kehitetyt ohjelmat ovat pääasiassa avoimen lähdekoodin ohjelmia tarkoittaen sitä, että jokainen voi niin halutessaan tutustua koodiin ja muokata sitä ohjelman lisenssin antamissa rajoissa. Tämä avoimuus on iso osa ohjelmien turvallisuutta, sillä taitavat lukijat löytävät koodista siellä mahdollisesti piilevät riskit ja tuovat ne esille. Tämän jälkeen ohjelman kehittäjätaho tai joku muu korjaa riskin aiheuttavan osan ja ohjelmasta tulee markkinoille päivitys.

Toki aina löytyy joku kaulaparta, joka kehittää ohjelman vähän toistaitoisesti ja alkaa levittää sitä aiheuttaen mahdollisille käyttäjille ikäviä tuntemuksia, mutta nämä ohjelmat eivät loppujen lopuksikaan ole kovinkaan pitkäikäisiä. Kehittäjinä on myös täysin ammattitaisoisia huippuja ja heidän kehittämät ohjelmansa ovat markkinoiden huippuluokkaa ja mikä parasta, täysin ilmaisia.

Linux-maailmassa on myös maksullista ja lisensioitavaa ohjelmistotarjontaa, mikä on tietysti täysin ymmärrettävää. Näiden ohjelmien laatuun en osaa ottaa kantaa, sillä olen toistaiseksi selvinnyt FOSS (Free and Open Source Software) ohjelmilla.

Peruskäyttäjä tulee mainiosti toimeen Linux-maailman tarjoamien ohjelmien turvin. Linux on myös joidenkin ammattitoimijoiden käyttöjärjestelmänä ja heidän vaatimuksensa ohjelmille saattaa olla korkeampia, mutta esim. grafiikan sekä kuvien ja videoiden ammattimainen käsittely onnistuu käsitykseni mukaan Linux-maailmassa aivan mainiosti.